Joulukuun kahdeksannen päivän iltana
armon vuonna 2009 oli kynnellekykenevien sieppojen ystävineen määrä ennen
iltaseitsemää saapuman Ravintola Pruuviin viettämään hieman whiskyisempää
pikkujoulujuhlaa viiden herkullisen ruokalajin ja viiden vähintäänkin yhtä
herkullisen tisleen ääreen. Jo parina vuonna aiemmin hyväksi koettu konsepti
oli houkutellut sovittuna aikana paikalle saapumaan yhteensä 20 innokasta
sieppoa ja tonttua.
Keskustelu alkoi sorista vilkkaana heti alusta asti eikä vähiten sen takia että kärsimättömimmät olivat käyneet ottamassa hieman ”vauhtia” yläkerrasta. Yhteinen ilta aloitettiin whiskyllä terästetyllä glögillä mitä maistellessa klubimestarimme Pippurin Mika toivotti kaikki lämpimästi tervetulleiksi ja väitti jakaneensa maisteltavat whiskyt ruokalajeille lähinnä satunnaismenetelmällä. Samalla mietiskeltiin ruokajuomavaihtoehtoja. Juomaksi valikoitui kirjavasti joillekin olutta ja joillekin punaviiniä ja uskaltautuivatpa muutamat ottamaan menulle erityisesti suunnitellun viiden viinin paketinkin. Illan edetessä kävi selväksi että väheksymättä yhtään Klubimestarimme ammattitaitoa on viskien sijoitteluun saattanut kuitenkin vierähtää hetki jos toinenkin, niin täydellisesti ne toimivat kukin oman ruokalajinsa kanssa!
Ensimmäisenä alkupalana tarjoiltiin Hanhea ja ankkaa joiden kyytipojaksi
ilmaantui Connemara Peated ”Small Batch”
Sherry Finish 46%. Puolisot pöydän vastapuolelta kertoivat
Connemaran tuoksun tuovan mieleen konerasvan ja myönnettäköön että semmoinen
käytetyn trasselin tuoksu sieltä löytyi eikä yhtään negatiivisessa mielessä.
Maussa oli selkeästi havaittavissa vaniljaista rusinaa. Hanhipatén ja
erityisesti kehuja saaneen ankan seurana se viihtyi jopa paremmin kuin
viinipakettiin kuulunut kuiva kuohuviini!
Jos oli toisen alkupalan Jäämeren tartarin ja muikun mädin elementti
selkeästi vesi niin kovin on Kilchoman ”Inaugural
Release” 46% vesitetty jatkotuotos viime vuonna samassa
tilaisuudessa maistetusta New Spiritistä.
Tuoksussa löytyi lähinnä nahkaista savua ja mausta jäi päällimmäisenä mieleen
vain vesittynyt yleisilme. Hieman yllättäen joskin ilmeisesti juuri siitä
vetisyydestä johtuen toimi Kilchoman erittäin hyvin kalaherkkujen kanssa ja
taas vähintäänkin yhtä hyvin kuin viinipaketin valkoviini!
Pääruuaksi oli keittiö
loihtinut täyteläisen kombinaation Miedosti
savustetusta ja kokonaisena paistetusta härän sisäfileestä ja
savuporokastikkeesta lisäkkeenään duchesse-perunaa ja hunajassa haudutettuja
juureksia. Noihin savuisenmakeisiin tunnelmiin sulautui kuin
itsestään illan kolmas whisky Bowmore 10yo
Tempest ”Small Batch Release” 55,3%, jonka karamellisoitua bootsinpohjallista
muistuttava tuoksu sai myös kaakaon vivahteita pääruuan ohessa tuoksuteltuna.
Maku noudatteli tuoksun viitoittamaa tietä tukien ja ympäröiden pääruuan
savuisia ja makeahkoja maailmoja. Ja taas tuntui viinipaketin punaviini jäävän
toiseksi eikä missään nimessä siksi etteikö se olisi ollut ruualle hyvin sopiva
kumppani vaan siksi että viskin viiniä laajempi makumaailma vain pystyy
tukemaan paremmin erityyppisiä makuja yhtä aikaa.
Ensimmäisenä jälkiruokana tarjottu Aurajuusto-mascarponevaahto piparkakulla
tuntuisi etukäteen ajatellen kaipaavan kumppanikseen juuri Highland Park 12yo Hjarta 2009, 58,1% “1 of 3924
bottles” kaltaista jouluista mausteisuutta ja makeutta, sillä
todellinen Jouluviski tuo Hjarta maultaan on. Sen verran tehokkaasti tuo vaahto
kuitenkin leikkasi piparkakun joulumausteista makeutta että ainoastaan viskin
tuoksu joka etäisesti muistutti makeahkoa lumipalloja pyöritellessä kastuneiden
lapasten tuoksua sattui täydellisesti kohdalleen. Makupuoli toimi ehdottomasti
paremmin viinipaketin vaalean ranskalaisen jälkiruokaviinin kanssa.
Toisena jälkiruokana ja
illan viimeisenä ruokalajina tarjoiltiin Suklaamarkiisi
ja rommi-kirsikkajäädyke, joka edeltäjäänsä jonkin verran
makeampana antoi hienon kruunun lostavalle menulle! Lagavulin 12yo “Friends of Lagavulin 1995-2008” 48% onnistui
kuitenkin tässä hetkessä antamaan itsestään irti vain nahkaista savua, eikä
tämä ollut edes ensimmäinen kerta allekirjoittaneelle näiden Lagavulinin
speciaalipullotteiden kanssa kun näin kävi. Liekö syynä ollut kahden edellisen
viskin tynnyrivahvuus vai tämän ”ystäväviskin” vähäinen makeus, mutta kyllä
viinipaketin punainen ranskalainen jälkiruokaviini veti pidemmän korren
ruokajuomana.
Kaikenkaikkiaan ateria oli loistava.
Kahta viimeistä viskiä saattaisin kokeilla toisin päin tai vaihtaisin
Lagavulinin tynnyrivahvuiseen, mutta muuten kuvailisin kokonaisuutta lähinnä
sanalla täydellinen! Pikkujoulujen ajankohta keskellä viikkoa ei antanut tällä
kertaa allekirjoittaneelle mahdollisuutta jatkaa makumatkaa pikkutunneille
saakka, mutta muutama tarkkaan valikoitu sentti tuli kuitenkin vielä nautittua
myös yläkerran jatkoilla, jonne matka noin puolella pikkujouluilijoista vei!
Maukasta Joulua ja aisteja hyväilevää
Uutta Vuotta toivottaen itseni ja koko Mikkelin Viskisieppoklubin puolesta!
Timo