keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Pikkujoulu



Joulukuun kahdeksannen päivän iltana armon vuonna 2009 oli kynnellekykenevien sieppojen ystävineen määrä ennen iltaseitsemää saapuman Ravintola Pruuviin viettämään hieman whiskyisempää pikkujoulujuhlaa viiden herkullisen ruokalajin ja viiden vähintäänkin yhtä herkullisen tisleen ääreen. Jo parina vuonna aiemmin hyväksi koettu konsepti oli houkutellut sovittuna aikana paikalle saapumaan yhteensä 20 innokasta sieppoa ja tonttua.


Keskustelu alkoi sorista vilkkaana heti alusta asti eikä vähiten sen takia että kärsimättömimmät olivat käyneet ottamassa hieman ”vauhtia” yläkerrasta. Yhteinen ilta aloitettiin whiskyllä terästetyllä glögillä mitä maistellessa klubimestarimme Pippurin Mika toivotti kaikki lämpimästi tervetulleiksi ja väitti jakaneensa maisteltavat whiskyt ruokalajeille lähinnä satunnaismenetelmällä. Samalla mietiskeltiin ruokajuomavaihtoehtoja. Juomaksi valikoitui kirjavasti joillekin olutta ja joillekin punaviiniä ja uskaltautuivatpa muutamat ottamaan menulle erityisesti suunnitellun viiden viinin paketinkin. Illan edetessä kävi selväksi että väheksymättä yhtään Klubimestarimme ammattitaitoa on viskien sijoitteluun saattanut kuitenkin vierähtää hetki jos toinenkin, niin täydellisesti ne toimivat kukin oman ruokalajinsa kanssa!

Ensimmäisenä alkupalana tarjoiltiin Hanhea ja ankkaa joiden kyytipojaksi ilmaantui Connemara Peated ”Small Batch” Sherry Finish 46%. Puolisot pöydän vastapuolelta kertoivat Connemaran tuoksun tuovan mieleen konerasvan ja myönnettäköön että semmoinen käytetyn trasselin tuoksu sieltä löytyi eikä yhtään negatiivisessa mielessä. Maussa oli selkeästi havaittavissa vaniljaista rusinaa. Hanhipatén ja erityisesti kehuja saaneen ankan seurana se viihtyi jopa paremmin kuin viinipakettiin kuulunut kuiva kuohuviini!
Jos oli toisen alkupalan Jäämeren tartarin ja muikun mädin elementti selkeästi vesi niin kovin on Kilchoman ”Inaugural Release” 46% vesitetty jatkotuotos viime vuonna samassa tilaisuudessa maistetusta New Spiritistä. Tuoksussa löytyi lähinnä nahkaista savua ja mausta jäi päällimmäisenä mieleen vain vesittynyt yleisilme. Hieman yllättäen joskin ilmeisesti juuri siitä vetisyydestä johtuen toimi Kilchoman erittäin hyvin kalaherkkujen kanssa ja taas vähintäänkin yhtä hyvin kuin viinipaketin valkoviini!
Pääruuaksi oli keittiö loihtinut täyteläisen kombinaation Miedosti savustetusta ja kokonaisena paistetusta härän sisäfileestä ja savuporokastikkeesta lisäkkeenään duchesse-perunaa ja hunajassa haudutettuja juureksia. Noihin savuisenmakeisiin tunnelmiin sulautui kuin itsestään illan kolmas whisky Bowmore 10yo Tempest ”Small Batch Release” 55,3%, jonka karamellisoitua bootsinpohjallista muistuttava tuoksu sai myös kaakaon vivahteita pääruuan ohessa tuoksuteltuna. Maku noudatteli tuoksun viitoittamaa tietä tukien ja ympäröiden pääruuan savuisia ja makeahkoja maailmoja. Ja taas tuntui viinipaketin punaviini jäävän toiseksi eikä missään nimessä siksi etteikö se olisi ollut ruualle hyvin sopiva kumppani vaan siksi että viskin viiniä laajempi makumaailma vain pystyy tukemaan paremmin erityyppisiä makuja yhtä aikaa.

Ensimmäisenä jälkiruokana tarjottu Aurajuusto-mascarponevaahto piparkakulla tuntuisi etukäteen ajatellen kaipaavan kumppanikseen juuri Highland Park 12yo Hjarta 2009, 58,1% “1 of 3924 bottles” kaltaista jouluista mausteisuutta ja makeutta, sillä todellinen Jouluviski tuo Hjarta maultaan on. Sen verran tehokkaasti tuo vaahto kuitenkin leikkasi piparkakun joulumausteista makeutta että ainoastaan viskin tuoksu joka etäisesti muistutti makeahkoa lumipalloja pyöritellessä kastuneiden lapasten tuoksua sattui täydellisesti kohdalleen. Makupuoli toimi ehdottomasti paremmin viinipaketin vaalean ranskalaisen jälkiruokaviinin kanssa.
Toisena jälkiruokana ja illan viimeisenä ruokalajina tarjoiltiin Suklaamarkiisi ja rommi-kirsikkajäädyke, joka edeltäjäänsä jonkin verran makeampana antoi hienon kruunun lostavalle menulle! Lagavulin 12yo “Friends of Lagavulin 1995-2008” 48% onnistui kuitenkin tässä hetkessä antamaan itsestään irti vain nahkaista savua, eikä tämä ollut edes ensimmäinen kerta allekirjoittaneelle näiden Lagavulinin speciaalipullotteiden kanssa kun näin kävi. Liekö syynä ollut kahden edellisen viskin tynnyrivahvuus vai tämän ”ystäväviskin” vähäinen makeus, mutta kyllä viinipaketin punainen ranskalainen jälkiruokaviini veti pidemmän korren ruokajuomana.

Kaikenkaikkiaan ateria oli loistava. Kahta viimeistä viskiä saattaisin kokeilla toisin päin tai vaihtaisin Lagavulinin tynnyrivahvuiseen, mutta muuten kuvailisin kokonaisuutta lähinnä sanalla täydellinen! Pikkujoulujen ajankohta keskellä viikkoa ei antanut tällä kertaa allekirjoittaneelle mahdollisuutta jatkaa makumatkaa pikkutunneille saakka, mutta muutama tarkkaan valikoitu sentti tuli kuitenkin vielä nautittua myös yläkerran jatkoilla, jonne matka noin puolella pikkujouluilijoista vei!
Maukasta Joulua ja aisteja hyväilevää Uutta Vuotta toivottaen itseni ja koko Mikkelin Viskisieppoklubin puolesta!


Timo

tiistai 8. joulukuuta 2009

Sieppoilta



Olimme kuuden siepon voimin kokoontuneet hieman suppeamman kattauksen ääreen. Ennenkuin pääsimme maistelemaan kävi Siepoksi pyrkivä Teemu esittelemässä itsensä meille. Tulimme siihen päätökseen että hän saa pitää esitelmän seuraavassa Sieppoillassa.

Aluksi pohdimme millä aloitamme maistelun ja päädyimme aloittamaan Pappy Van Winkle Family Reserve 20 yo bourbon viskillä. Bourbon ei kuulu kenenkään meistä lempijuomiin ja tämäkään juoma ei saanut mieltämme muuttumaan. Tuoksu oli makea silliliemen ja ananasmehun yhdistelmä, maku aluksi kevyt mutta jälkimakuna tökkäävä bourbon ’se ei vaan mee pois’. Eli pyöreä, vieno, mahlamainen mehu.

Seuraava tisle sitten maistuikin raadille paremmin.Dalwhinnie 15 yo on tislaamon perustavaraa ja bourbonin puuduttavan maun jälkeen löysimme tämän tuoksusta kukkaisuutta, pajua ja sitruunaa jopa lyijykynämäisiä aromeja. Tämä oli helppo ja kevyt juotava ’salaatti viski’.

Sitten olikin vuorossa vanhempi versio eli Dalwhinnie 20 yo CS. Tämä tisle saikin huomattavasti enemmän kehuvia lausuntoja. Äskeistä huomattavasti tukevampana ja tummempana viskinä jossa löytyy paahdettua sokeria, sekahedelmiä, hunajaa, luumu-rusinaa ja salmiakkia. Ja etenkin pitkä lämmin jälkimaku.

Pisteytys menikin täysin ennalta odotetusti. 20 vuotias sai 12 pistettä, 15 vuotias 5 pistettä ja yllättäen Pappykin sai yhden pisteen.

Sitten olikin vuorossa Gourmet Bryggeriet panimon oluita. Piney, FinAle, Cloudy Wheat ja Blue Mountain Stout. Mikään näistä ei saanut ylistäviä lausuntoja. Muunmuassa Cloudy Wheatia kuvattiin olevan siinä mielessä erikoisesti kusenmakuinen että oli hanurista ja kun nenästä pitää kiinni niin maku ei häiritse. Oluen juonnin lomassa pohdittiin jouluoluen ja talvioluen eroja.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Marrastasting





Näin pimeänä ja märkänä vuodenaikana ei ole parempaa kuin kokoontua mukavalla porukalla maistelemaan hyviä mallasviskejä. Tähän avoimeen tastingiin olikin saapunut 19 viskistä kiinnostunutta ja olipa Leevikin saapunut paikalle. Tastingin teemana oli läpileikkaus Alkon kattauksesta joka oli tämän näköinen,


Kattaus

  • Speyburn 10 yo
    Macallan 12 yo Sherry Oak
    Nikka All Malt
    Caol Ila 12 yo

Aloitimme kuuden aikaan ja klubimestarimme esitteli lyhyesti Suomen Mallaswhiskyseuran toimintaa sekä Mikkelin viskisieppoklubia. Tämä tasting oli rakennettu poikkeuksellisesti siten että jokaisella viskillä oli eri Sieppo esittelemässä tislettä/tislaamoa.



Vihdoin varttia vaille seitsemän pääsimme asiaan ja Niko esitteli Speyburnin tislaamon ja sen tuotteen Speyburn 10 yo. Tämä viski kuvailtiin perushörpyksi ja helpoksi nautittavaksi. Ja kuvailipa eräs maistaja sitä grillimakkaran kanssa nautittavaksi.

Seuraavaksi pääsi taas klubimestarimme Mika areenalla esittelemään Macallanin eli “Allanin pojan”. Tässä viskissä löytyikin sitten huomattavasti enemmän luonnetta. Osa piti tämän viskin sherryaromeista sanoilla jälkiruokaviski, jouluviski, korvapuustimainen ja intohimoja herättävä. Mutta tuli myös kommenteja että hyvän viskin olivat pilanneet sherry viimeistelyllä.

Sitten oli Timon vuoro esitellä japanilaista viskiosaamista Nikka All Maltin muodossa. Tämä viski oli hieman väärässä seurassa kun kyseessä on blended malt viski ja muut maisteltavat oli mallas viskejä. Mutta ei japanin pojan tuote jäänyt yhtään huonommaksi tässä seurassa vaikkakin oli selkeästi kevyempi viski kuin aikaisemmat. Niinkuin eräs totesi “uudeksi tuttavuudeksi loistava tuote”, “arki-illan viski josta on hyvä ottaa tömäys”.

Viimeisenä olikin sitten Petri savuisen Islayn tuotteen kanssa. Tämä Caol Ilan olisi eräs maistelija voinut ottaa hyvän sikarin kanssa ja toinen kuivaili tässä tuotteessa olevan kaiken balanssissa, savun, turpeen ja suolaisuuden. Kaiken kaikkiaan aromikas tuote.

Pisteytyksessä Caol Ila voitti 26 pisteellä, seuraavaksi tuli Macallan 16 pisteellä ja kolmanneksi Nikka 14 pisteellä ja viimeiseksi mutta ei pisteittä jäi Speyburn.



Sitten olikin vuorossa syöminen ja kokki oli loihtinut mahtavan whiskypihvin johon olikin hyvä lopettaa illan virallinen osuus ja siirtyä epäviralliseen osuuteen……. Ja saipa Leevi mukaansa taas muutaman jäsenanomuksen.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Sieppoilta



Oli synkkä ja myrskyinen ilta… Keli oli melkein kuin Ressun aloittamassa kirjassa kun vietimme Sieppoiltaa kahdeksan siepon voimin. Poiketen tavanomaisesta oli klubimestarimme varannut alkuun muutamia oluita maisteltavaksi.

Sitten oluisiin. Aloitimme Mikkeller simcoe single hop ipa 6,9% oluella, josta klubilaisemme saivat erottumaan hien ja kissanpissan niinkuin oli joku aikaisempi maistelija sitä kuvaillut. Sitä myös kuvailtiin raikkaaksi, kesäiseksi olueksi kuin myös nurmikolla kesän levänneeksi rautakangeksi.
Seuraavana oli vuorossa Hornbeer black magic woman 10%. Tämä olut oli huomattavasti tukevampaa ja tummempaa kuin ipa ja niinkuin eräs klubilaisemme kuvaili “kyllä tästä joululimpun leipoisi”.
Viimeisenä oluista oli Nogne Ø #100 10% kuin nestemäinen viipurin rinkeli.
Aloituksesta oli kulunut jo tunti ennenkuin pääsimme viskeihin käsiksi. Ensimmäisenä oli mystery pullo jota arvailimme ja kovasti kevyeksi ja köykäiseksi arvioimme. Ennenkuin jatkoimme eteenpäin paljasti klubimestarimme pullon olevan Glenfiddich 12 yo. Ihmettelimme syytä siihen että miksi kyseinen viski on maailman myydyin, epäilimme jopa tukevien oluiden laimentaneen makunystyröitämme.
Seuraavana oli Macallan 10 yo. Tämä viski arvioitiin samaan kastiin kuin mysterypullokin. Glenfarclas 10 yo synnytti keskustelun rasvamaksan syntymisestä.
Glenmorangie “Astar”:sta löytyi huomattavasti makeutta ja hunajaisuutta “kunnes Jack Daniels työnsi neulojaan läpi”. Lempeän polttava viski.
Viimeisenä oli Caol Ila “CS” tervaisena ja pehmeänä.
Viskien maistelun ohessa heräsi väittely vatted, pure ja single malt eroista niin että kirjoista piti tietoa etsiä ja loppujen lopuksi Leeviltä saimme selvityksen tähänkin asiaan.
Loppupisteytyksessä jäi Glenfiddich pisteittä. Macallan ja Glenfarclas saivat molemmat yhden pisteen. Voittajiksi nousi yllättävästi tasapisteillä 11 pistettä Glenmorangie ja Caol Ila. Klubimestarimme yritti vedota omaan ääneensä ja nostaa Glenmorangien voittajaksi mutta tämä demokraattinen seurue ei siihen suostunut, joten otimme puhelun Leeville asian ratkaisemiseksi. Leevi ei ollut maistellut prinsessa tuotteeksi kutsumaansa Caol Ilaa joten tasapeli jäi voimaan.
Loppuilta menikin sitten maukkaan lampaankareen ja viinin ääressä.

maanantai 24. elokuuta 2009

Muistoja iltapäivätastingista



Sunnuntaina 23.08.2009 järjestettiin Mikkelin Viskisieppoklubin toinen iltapäivätasting. Tapahtuman piti alkaman klo 15.00 , mutta saavuttuani paikalle huomasin varsin pian osanoton jäävän varsin vähäiseksi ellei jopa olemattomaksi. Muutaman tisleen jälkeen onneksi Niko saapui seurakseni loppuillaksi.
Ensiksi kiinnitin huomioni poistettavien viskien valikoimaan, joka taisi olla kaikkiaan kahdeksan tisleen laajuinen ja erinomaisen maistajaystävällisesti hinnoiteltu. Koska myös listan uutuudet kiehtoivat mieltäni päädyin jättämään sinänsä kelpo tisleen Glenlivetin perus 12-vuotiaan ja Arran Maltin josta muistoni eivät kovin ruusuiset ole väliin noista poistotuotteista. Sekä arvelin 2 cl annoskoon olevan riittävän!
Kattaus 1
Ensimmäiseen lasiin valitsin helpon tienaukaisijan Cardhu 12 yo, joka pehmeydellään auttoi oikean tasting-tunnelman aikaansaamisessa.
Seuraava valinta Signatory Vintagen 1992 Glen Scotia olisi minun puolestani saanut pysyä pullossa. Niin hirvittävä haju ja pahvinen maku ei todellakaan ollut kotonaan tässä kattauksessa.
Benriachin sauternesviimeistelty 16 yo sen sijaan jo olikin jotain ihan muuta. Tuoksu on yksinkertaisesti hyvän viskin tuoksu ja maku niin voimakkaan väkeväviinimäinen että sitä saattaisi jopa luulla sellaiseksi. Kaikki eivät kyllä noin vahvoista viiniaromeista pitäne.
Sitten alettiin puhua asiaa kun lasiin valui Glenlivetin Nadurraa. Voimakas makean parfyymimainen tuoksu huumaa ja monivivahteinen maku tekee lopullisen knock outin. Tätä ei vaan ikinä uskoisi tynnyrivahvuiseksi!
Lagavulinin 16 yo Special Releace 1990 olisi ehkä ollut syytä nauttia ennen Nadurraa. Nyt en siitä saanut oikein muuta irti kuin hyvän ehkä jopa liian hyvän savuaromin. Samaan tulokseen pääsee, kun polttaa vakuuttamattoman saunan, jää vain se savuaromi! Jos alk.% olisi korkeampi olisi kokemus Nadurrankin jälkeen luultavasti aivan toinen, ainakin jos voi mitään johtopäätöksiä vetää seuraavasta viskistä.
Ardbeg Uigeadail nimittäin sitten toimikin jo ihan toisella tavalla. Alkoholi% on riittävä ja antaa hyvän pohjan monivivahteiselle maulle. Savuaromi on myös jotenkin huomattavan jalostunut!
Tässä vaiheessa katsoimme Nikon kanssa ateriahetken koittaneen. Nikon ehdotuksesta siirryimme hänen äitinsä grillin antimien äärelle missä aikaa sitten vierähtikin pari tuntia……
Kattaus 2
Toinen kattaus koostuikin sitten pääosin listauutuuksista ja pääosin tynnyrivahvuisista. Kovin hento tisle ei tässä vaiheessa onnistuisikaan enää tekemään itseään tykö!
Liekö huono vaihtoehto jälkiruokaviskiksi tuo Bunnahabhain Darach Ur vai johtuiko jo nautittujen tisleiden määrästä, mutta kovin jäi tuoksu tylsäksi. Ihan pikkunuuhkaisulla tuntui irtoavan hieman aromia. Mausta ei kovin paljon jäänyt mieleen mutta siemaisu siemaisulta se muuttui suunmyötäisemmäksi.
Sitten löytyi kaikkien peruksien äiti. Glengoyne 12 yo cask strenght tuoksui perusmallasviskille ja maistui tynnyrivahvuiselle perusmallasviskille. No mitäs siitä sitten muuta sanomaan kuin että mielettömän idyllinen on tuo tislaamo!
Glenmorangie Astar ei missään tapauksessa ollut huono, mutta kovin jäi suppeaksi tuo kokemus … ei mainittavaa.
Tässä vaiheessa Niko päätti ottaa ohjat käsiinsä ja tarjosi allekirjoittaneelle 62% Nikka Single Caskia eikä olisi voinut paremmin kohdalleen osua! Tuoksu vei jo hieman huumaantuneen maistelijan silmät kieroon! Miten voikaan 62 prosenttinen tisle olla tuollaista linnunmaitoa?? Ei voi muuta sanoa kuin että kyllä ne Japanialaiset osaa!! Tätä ei pysty kuvailemaan, se pitää kyllä itse kokea!
Viimeiseksi mutta ei taatusti vähäisimmäksi oli poistettavien listalta säästetty Karuizawa. Tässä seurassa tuoksu tuntui yllättäen suorastaan kukkealta, mutta kyllä se ”karusiwa” sieltä löytyi viimeistään maistettaessa. Karuizawa aukenikin tällä kertaa ihan uudella tavalla ”lempeästi” ja aiempaa monivivahteisemmin. Ilmeisesti täydellisen nautinnon saavuttaminen vaatii yli 60til% tisleen alle.
Luulenpa että noita viimeisiä makunautintoja on ainakin saman illan aikana enää hankala ylittää. Siksipä lienee paras lopettaa tähän ja lähteä iltalypsylle…
Timo (ja Niko)

tiistai 4. elokuuta 2009

Klubi-ilta





Kahdeksan Sieppoa kokoontui klubi-illan merkeissä nauttimaan viskeistä.
Marko oli käynyt matkalla Skotlannissa ja tuonnut tuliaisiksi viskipullon jota alettiin arvuuttelemaan. Viski oli erittäin tumma väriltään ja sai osakseen hyviä mainintoja. Sillä aikaa kun nautimme saamastamme viskistä ja yrittäessämme tunnistaa sitä piti Marko “road shown” ja esitti ottamiaan kuvia Islayn saarelta ja tietysti muutamasta tislaamosta. Lopuksi Marko paljasti viskin olevan Laudale 12 yo Adelphi.
Sitten siirryttiin varsinaiseen tastingiin. Kattauksessa oli,
  • Bunnahabhain Darec Ùr
  • Lagavulin 12 yo CS
  • Laphroaig 10 yo CS
  • Laphroaig 18 yo
  • Mystery ( Glengoyne 12 yo CS )
Kaikkia viskejä kehuttiin ja erityisesti pidettiin näistä tynnyrivahvuisista. Parhaimmaksi tämän kertaisessa erittäin tiukassa ja vaikeassa ( vaikea pisteyttää kun kaikki olivat hyviä viskejä ), kattauksessa pisteytettiin kymmenvuotias tynnyrivahvuinen Laphroaig.



tiistai 7. huhtikuuta 2009

Klubi tasting



Viskejä maisteltiin 10 Siepon toimesta.
Maistelussa oli,
Glenlivet 12 yo
Glenlivet 15 yo
Glenlivet 16 yo Nàdurra cask strength
Old Potrero “Mystery pullo”
Maistelussa Nàdurra sai eniten kehuja.
Lopuksi pisteeksi i:n päälle
Nikka 1989 Single Cask.
Ja tietenkin söimme maittavan iltapalan.

lauantai 28. helmikuuta 2009

Pieksämäeltä




24.2 Irish pub Mollyssa kokoontui 14 viskin ystävää. Paikalla oli neljä Sieppoa ja Leevi sekä yhdeksän paikallista. Ilta oli varsin onnistunut ja maisteltavista viskeistä syntyi oivallista keskustelua.

Innostusta viskejä kohtaan Pieksämäeltä löytyy ja jäsenhakemuksia Suomen Mallaswhiskyseuralle jätettiin Leeville vietäväksi seuraavan hallituksen kokoukseen.

Illan kruunasi hyvien viskien jälkeen tarjottu Kimmo P:n valmistama maukas “iltapala”.