tiistai 14. joulukuuta 2010

Pikkujoulut



Mikäs se onkaan paras tapa viettää pikkujouluja kuin mukavan seuran, hyvän ruuan ja ennenkaikkea hienojen juomien kanssa. Neljätoista Sieppoa ja heidän kaveriaan kokoontui 13.12 ravintola Pruuviin täyttämään ensimmäisen lauseen väitteet.

Aloitimme illan nautiskelemalla “klubiviskiä” Kilchoman Summer 2010 release. Edellinen nauttimamme Kilchoman oli hieman jopa pettänyt odotuksiamme, mutta tämä 3-vuotias osoitti taas että tältä tislaamolta voi odottaa tulevaisuudessa paljonkin.

Ensimmäisen viski kanssa saapui myös viskiglögi. Ja eipä aikaakaan kun edessämme oli viskissä marinoitua lohta ja piparjuuri-waldorffinsalaattia. Ja taas tuli todistettua Leevin väite, että lohi tykkää savuviskistä.

Sitten tulikin Signatoryn pullottama Bunnahabhain 1997 heavily peated 11 yo.Tämä viski nautitiin Cappuccino paahdetusta sipulista ja palvilammaspiiraan kera.

Klubimestarimme oli ajatellut että seuraavan viskin nauttisimme vasta karhupadan jälkeen mutta päädyimme sen nauttimaan karhupadan kanssa. Tämä 22-vuotias Hanyu oli arvoitus mestarillemme mutta tämä osoitti jälleen täyteläisellä jopa makeahkolla maullaan että Japanissa valmistetaan hyviä tisleitä. Valitettavasti tämä tislaamo on lopettanut toimintansa.

Jälkiruuaksi nautimme viskiluumuja ja kanelijäätelöä sekä 1969 tislattua armajakkia.

Kimmo

tiistai 5. lokakuuta 2010

Glendronach klubi tasting



Viikko meidän klubi tastingista on kulunut. Yritän saada selvää muistiinpanoistani illan kulusta ja mielipiteistä. Vaikeaa se on mutta yritetään

Tällä kertaa muutimme illan kulkua siten että tarkoituksena oli syödä ensi ja sitten nauttia tisleistä. Näinhän se menikin vaikkakin illan aloitimme klubimestarimme yllättävästi tuomalla tequilalla Herencia Historico Anejolla. Kyseinen tequila oli ehdottomasti parasta tequilaa mitä olen juonnut. Siis enpä ole aikaisemmin juonut tequilaa Maussa oli selkeä kahvin ja kaakaon maku. Muut tiesivät enemmän tästä juomalajista ja kehuivat sitä pehmeäksi ja maistuvaksi.

Sitten olikin tapaksen vuoro ja pääruuaksi nautimme ankkaa, lammasta ja härkää. Ruoka oli jälleen loistavaa ja ruuan jälkeen olikin hyvä siirtyä maistelemaan tisleisiin.


Mysteryä haistelimme ja yritimme arvailla mitä se Mika oli meille tuonnut. Pullo paljastettiin ennenkuin aloimme sitä kunnolla maistelemaan. Tätä Famous Grouse 30yo 100% blended malt scotch whiskyä on tuotettu ainoastaan 1980 pulloa. Blended viskiksi tässä oli pitkä maku jossa oli vivahdus anista ja lakritsaa. Todellakin suunmakuinen pehmeä ja hyvä Pirkkapullo.

Glendronach 15yo 46% oli tisle jonka pystyi juomaan huomaamatta, niinkuin muutamat Siepoista tastingin lopussa muistiinpanojaan katsellessaan nän totesivat. Tässä viskissä maistui lievästi vanilja mutta muuten siitä ei saanut mitään erityistä esille.

Glendronach 1996 14yo 59,7% vietteli sherrymäisellä tuoksullaan joka olikin mielyttävämpi kuin vanhemmassa 1972:ssa. Maku oli makea, siirappimainen, rusinaan ja pontikkaan vivahtava. Oikein mielyttävä tuttavuus. Jokainen maistelemamme Glendronach on kypsytetty sherry oloroso tynnyrissä mikä selkeästi näkyi värissä ja tuntui maussa.

Sitten olikin vuorossa viimeinen tisle Glendronach 1972 37yo 54,8%. Väri oli tummanpuhuva mutta yllättävästi tuoksussa ei puu ollut pääosassa vaan appelsiinia, omenaa ja pähkinää. Maku oli meidän musiikkimiestämme lainaten forte piano ja sitten cresendo.

Pisteytyksessä sai kolme viskiä yllättävästi kahdeksan pistettä. Nimittäin Famous Grouse 30yo, Glendronach 1996 ja 1972. Ja kun klubimestarin ääni ratkaisi niin 1972 saatiin voittajaksi. Vaikkakin epäilyttää klubimestarimme valinta koska kyseinen vuosiluku merkkasi hänelle jotain…..
Tästä olikin sitten hyvä seitsemän Siepon siirtyä yläkertaan jatkamaan iltaa.

Kimmo

tiistai 3. elokuuta 2010

“Perinteinen” saunailta



Meillä oli elokuussa 2008 ensimmäinen saunailta Timon mökillä, niin kai tätä voi siten sanoa perinteiseksi.  Ilta oli tarkoitus aloittaa kolmen maissa iltapäivällä ja muut olivatkin kai olleet siihen aikaan paikalla. Minulla oli valitettettavasti työpäivä ja pääsin paikalle vasta puoli kuudelta.
Saavuttuani paikalle minut vastaanotti iloinen joukko klubilaisiamme (seitsemän).  Minut ohjattiin välittömästi kattauksen äärelle jossa olikin visainen tehtävä. Millä sitä illan aloittaisi.

Päädyin aloittamaan savuisella Ardbeg Corryvrecanilla. Ardbeg kuuluu lempiviskeihini ja koska tässä pullossa  ei ollut kuin yksi kaato niin sitähän sitä oli otettava. Tämä 57,1% :in tisleen savuisuus oli juuri sitä mitä odotin.

Samaan aikaan alkoivat Timo ja Mika valmistaa ruokaa ja he delegoivat salaatin valmistuksen Karille ja Nikolle. Grilli saatiin kuumaksi ja Mika aloitti pihvien paiston. Viime kerralla kuulemma liha loppui kesken joten nyt Mika oli varannut riittävästi lihaa. Ja sitä olikin todella riittävästi.
Mennessäni suunnittelemaan seuraavaa kaatoa, huomasin ikäväkseni että Dalwhinnie 20 yo natural cask strengt oli tyhjä. Siinä olisi ollut juoma jota olisin halunut maistaa. Mutta en jäänyt tuleen makaamaan vaan sen sijaan valitsin Balvenie 1993 PortWoodin. Tämä sopikin Mikan pihvien kanssa nautittavaksi ruokapöydässä.

Ruoka oli loistavaa, siihenhän olemme tottuneet klubin kokouksissa. Ja tässä toteutui vanha sanonta “söis suu, vetäis maha vaan ei kanna heikot jalat”; sitä lihaa jäi vielä grilliinkin. Ruokailun ohessa joimme maljoja ja Timo esittäessä ruokapöydässä ensimmäistä maljaa tuli mieleeni, että olenko erehtynyt paikassa kun kaikilla muilla oli viinilasi ja vain minulla viskilasi. No tämä asia korjaantui ruokailun edetessä (muutkin siirtyivät viskiin).

Ruokailun päätteeksi Leevi muisti meidän Bastumasteria olutseuran pinssillä ja pullollisella Kincable 10 yo viskillä. Tämä pistettin heti maistaen. Timo löysi siitä vehnäistä näkkileipää ja Olavi löysi orkoa.

Saunassa nautimme Bunnahabhain Darach ùr, joka lempeässä lämmössä hyväili meidän makuhermojamme.

Itse jouduin tässä vaiheessa luopumaan ja käymään nukkumaan, mutta loppu porukka jatkoi pitkälle aamuun. Aamulla poistuessani ei muuta kuulunut kuin useammasta suusta tyytyväinen kuorsaus.

Ensi vuonna uudestaan.

Kimmo

perjantai 21. toukokuuta 2010

Bowmore ilta



Morrison Bowmoren Whisky Ambassador Tom Jones piti meille välittömään tyyliin varsin mielenkiintoisen illan. Häntä kuulemaan oli tullut 18 whiskyn ystävää, paikallisten lisäksi oli edustustusta mm.Jyväskylästä, Pieksämäeltä ja Lappeenrannasta.

Klubimestarimme sai vain sanottua muutaman lauseen kun Tom otti ohjat käsiin ja piti mielenkiintoamme yllä koko illan. Hän kertoi hieman yhtiöstään, mutta pääpaino oli whiskyn maistelussa. Miten pohja-aromit saa irti, miten verrata viskejä toisiinsa ja miten uskomattoman hyvin tietyt ruuat ja tietyt viskit sopivat yhteen antaen toisilleen vielä enemmän makuja.

Aloitimme maistelun varsin hedelmäisellä Glen Garioch Founder´s Reservellä. Seuraavana oli saman tislaamon 12 vuotias. Tämä tisleen kanssa nautimme silakkaa joka sopikin siihen oikein hyvin.
Sitten siiryttiinkin kevyempään ja “puhtaampaan” ainoaan kolmasti tislattuun skottiwhiskyyn eli Auchentoshanin tislaamon tuotteisiin josta ensimmäisenä oli 18 yo, jonka kanssa nautimme lohta. Saman tislaamon Three Wood antoikin sitten jo enemmän aromeita ja makuja jopa niin paljon ettei sitä uskoisi Lowlandin tuotteeksi.

Viimeisenä maistettavana tislaamona oli sitten Bowmore. Bowmore 16 yo 1992 Wine Cask saikin meidän pöydässämme erittäin kiittäviä lausuntoja tuoksustaan että maustaan. Vielä maisteltiin kahta tislettä, Bowmore 10 yo Tempest ja Bowmore 18 yo. Scampit sopivat hyvin18 vuotiaan kanssa. Vielä ilmestyi pöytään tummaa suklaata jonka kanssa viskin nauttiminen oli minulle ainakin uutta.
Ja eihän viskisieppoilta ole mitään ilman ruokaa. Kylmäsavulohi-korvasienikeitto herätteli hienosti makuaistit nauttimaan härän entrecotesta viskivoin, mustapippurikastikeen ja kerma-perunapaistoksen kera ja jälkiruuaksi pisteeksi iin päälle oli viski-banaanijäätelöä ja suklaakastiketta.
Tästä vielä osa jäi nauttimaan hämärtyvästä ja lämpimästä illasta ravintola Päämajan terassille.
Pyytäisinkin maistelijoita antamaan kommenteja viskeistä.

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Savuinen kotamaistelu



Parillisten kuukausien ensimmäisenä maanantaina on meillä klubitastingien ajankohta. Nyt huhtikuun ensimmäinen maanantain sattui pääsiäispäiväksi. Kaikki varteenotettavat kokoontumispaikat olivat kiinni niinpä Timo ehdotti klubitapaamisen pidettäväksi hänen maillaan olevalla kodalla.
Timo suunnitteli tarjoamiset ja niinpä puoleltapäivin oli valmisteluosasto paikalla lämmittämässä kotaa ja pistämässä loimutusnuotiota pystyyn. Keli näytti tulevan mitä parhaimmaksi tätä tilaisuutta varten. Aurinko paisteleli aikaajoin ja mikä tärkeintä ei ainakaan sateesta ollut tietoa.
Kolmelta Timo kävi noutamassa kokoontumispisteeltä paikalle uskaltautuneet klubilaiset, jotka johdatettiin metsän läpi kodalle.

Niinpä heti kuuden klubilaisen vahvuudella aloitimme ensimmäisellä tisleellä Laphroaig 10yo. Nuotio loimotteli keskellä ja savupatsas oli juuri istuvien klubilaisten pää yläpuolella. Tämä ympäristö sai Laphroaigin maun pyöristymään ja tästä viskistä ei kukaan saanut savua esiin. Tästä virisikin keskustelu ulkoisten olosuhteiden vaikutuksesta maku- että hajuaistiin.

Seuraavana lasin täytteenä oli Lagavulin 16 yo. Tämän erinomaisen viskin maut kärsivät samanlaisen inflaation kuin ensimmäinenkin. Mutta viimeiseksi jätetystä Ardbeg 10 yo sen sijaa löytyi tässäkin ympäristössä tuttua savuisuutta.

Kuuden maissa pääsimme loimulohen ja kasvisnyyttien pariin. Näiden valmistuksessakin oli Timo käyttänyt tisleitä. Lohen marinointiin oli käytetty Laphroaigia ja kasvinyytteihin Lagavulinia. Ja hyvin ne maistuikin klubilaisille.

tiistai 2. helmikuuta 2010

Vuosikokous



Vuosikokous pidettiin kymmenen Siepon ja yhden sisä-ulkopuolisen ja ehdottomasti alaikäisen (-2 viikkoa) voimin. Klubimestarimme oli tuonnut kokouksen yhteydessä maisteltavaksi neljä viskiä, Glenfiddich 15 yo, Hazelburn 8 yo, Kilchoman Autum Release ja Mystery. Pääsimme sovintoon marssijärjestyksestä ja päätimme, että kukin maistelee omaa tahtiin kokouksen edetessä. Erillistä tastingia ei pidetä.

Kokouksessa otettiinkin kantaa hyvin muutamaan pykälään, jopa niin hyvin että klubimestarin oli hoputettava etenemään. Saimme kuitenkin päätöksiä aikaiseksi ja klubimestarina jatkaa edelleen Mika. Muita toimihenkilöitäkin valittiin mm. Webmaster, Bastumaster, Skenomasters, Shirtmasters sekä Gymmasters.

Ja saipa muutama sieppolainen “palkinnoksi” maistaa myös sellaisia herkkuja kuin 3rd release Port Ellen, 8th release Port Ellen, Laproaigh.

Kokous venähtikin niin pitkäksi että maisteltavien viskien analysointi jäi tällä kertaa hieman lyhyemmäksi.

Glenfiddich 15 yo heinäinen tuoksu vaihtui mitättömään ja vetiseen makuun. Makea, paahtopähkinän ja puisen tiskiveden kolmiyhteys. Juotava kyllä, mutta onkohan markkinoiden ykkössija ehdyttänyt innovatiivisuuden
.
Sitten harvinaisuus, Hazelburn 8 yo. Tuoksussa erottui anista ja erään nokkaan myös pontikan tuoksuja. Maku aromikas, vivahdus salmiakkiin ja aavistus mustaherukkaa. Kaiken kaikkiaan tumman makuinen tisle.

Kun pikkujoulussa nautimme Kilchomanin ensimmäistä mallasviskiä niin nyt oli tarjolla heidän seuraavan erän tuotos, Kilchoman Autum Release. Tätä viskiä on aluksi kolme vuotta kypsytetty bourbon tynnyrissä ja sitten viimeistelty 2,5 kuukautta oloroso sherry tynnyrissä. Viimestely on saanut värin tummenemaan samoinkuin makuukin uusia ulottuvuuksia. Tuoksussa on savua ja tervaa, mauassa pippuria ja savustettua nahkaa. Synteettinen teddykarhu jossa häivähdys pierua niinkuin eräs runoili.

Mystery pullo ei kirvoittanut oikein minkäänlaisia mielipiteitä eikä kukaan uskaltanut lähteä mitään arvailemaankaan.

Tässä seurassa parhaat pisteet sai Kilchoman 18p, Hazelburn keräsi 11p ja saipa Glenfiddichkin yhden pisteen.

Mystery paljastui lopuksi kaikkien maistamiemme viskien sekoitukseksi.
Illan päätteeksi siirryimme nauttimaan ankanrinnasta punaviinikastikkeen kera sekä mahtavasta jälkiruuasta.

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Tammitasting



Tähän lauantaiseen tilaisuuteen oli kokoontunut 25 viskinystävää. Klubimestarimme aloitti illan kertomalla illan kuviot ja luovutti puheen vuoron Suomen Mallaswhiskyseuran presidentille. Presidentistä ei havainnut sitä että hänen sisäinen kello kävi aamukahdeksaa hänen kertoessaan toiminnasta ja saipa hän muutaman jäsenanomuksen mukaansa. Sitten päästiinkin asiaan ja presidentti esitteli viskit.

Ensimmäisenä oli Auchentoshan Triple Wood. Auchentoshan eroaa muista skottiviskeistä siten, että se tislataan kolmeen kertaan ja tämä maisteltavana oleva tuote on vielä kypsytetty kolmessa eri tynnyrityypissä: bourbon, oloroso ja Pedro Ximenez-sherrytynnyreissä. Tästä löysimme kukkaisuutta, puuta ja ananasta tuoksusta. Maku pitkä miellyttävä, hienonen vivahdus irkkuviskiin.

Toisena nautimme Balblair 1989 jonka tuoksu oli selvästi makeampi. Lisäksi siitä löydettiin sitruunaa ja anista sekä kuivattua banaania.
 
Kolmas viski oli Glendronach 15 yo. Tämän viskin tuoksu oli makea ja löytyi siitä pontikan tuoksuakin. Maku oli sitten kirpeän kontrastinen sokerimainen, merellisen neutraali joka pysyi leveenä.

Sitten oli vuorossa Springbank tislaamon tuote. Springbankin tislaamo on 1800-luvulla perustettu tislaamo joka on edelleen saman yksityisen perheen omistuksessa. Tämä tislaamo on tunnettu erittäin perinteisistä valmistusmenetelmistään. Tietokoneita ei käytetä ja koko prosessi aina mallastuksesta pullotukseen suoritetaan paikan päällä. Mallastukseen käytettävä ohra korjataan lähialueilta ja tislaamossa on edelleen käytössä lattiamallastus. Nyt maisteltavasta Springbank 15 yo mielyttävästä tuoksusta löytyi mustikkaa ja sukellusnaamaria.

Viimeisenä maisteltavana oli Ardbeg Airigh Nam Beist joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa “pedon suojaa” Tästä 17 vuotiaasta löytyi murskattua pinjaa, vaniljaa ja ruutia. Jälkimaku oli pyöreä, pitkä ja lempeä.

Pisteytyksessä ei mikään viskeistä jäänyt pisteittä. Auchentoshan sai neljä, Balblair 25, Glendronach yhdeksän, Springbank kuusi ja Ardbeg 31.

Sitten siiryttiinkin ruuan ääreen. Alkuruuan Serrano-aioli pinchos, viskimarinoituja ravunpyrstöjä, grillattua juustoa ja rucolasalaattia herätti sopivasti makunystyrät odottamaan pääruokaa. Punaviinissä haudutettu entrecote suorastaa suli suuhun ja sipuli-chorizopaistos antoi mukavasti makua valkosipuliperunakakun ohella. Ruuan kruunasi appelsiinisorbetti viskillä maustetun suklaavaahdon ja vaniljakastikkeen kera.