Itselläni sana haggis sai mieleeni tulemaan epämiellyttävän näköisen ja tuoksuisen sisäelinruuan. Tämä mielipiteeni ei perustu mihinkään muuhun kuin lukemaani ja kuulemaani tietoon. Niinpä kun Mikkelin Viskisieppoklubi järjesti Robert Burns päivällisen, jossa eräänä tarjoamisena oli muunmuassa haggista, tarjosi tämä minulle mahdollisuuden korjata mielipiteitäni.
Tähän kenties perinteeksi tulevaan tilaisuuteen osallistui kymmenen viskin ystävää. Päivällinen aloitettiin alkumaljalla joka koostui kahdesta annoksesta. Viskin oli jostain kumman syystä klubimestarimme valinnut aivan peruskauraa olevan blendetin Hankey Bannisterin. Tässä erottui runollisesti ilmaistuna hento kusiaispesä tai niinkuin Leevi totesi “ei tämä ihan huono ole.” Mutta oluena oli sitten oiva 8,6% Sportteri.
Tästä olikin sitten hyvä lähteä yläkertaan keskustelemaan skotlantilaisesta runoudesta.
Robert Burns juhlapäivällinen
Tää kutsu on kaikille teille
naurusuisille veljille ja siskoille,
naurusuisille veljille ja siskoille,
Ilman huolenhäivää
tulla juhlimaan syntymäpäivää!
tulla juhlimaan syntymäpäivää!
Kuin saisitte piristysruiskeen
keskellä talvisen lumituiskeen
Te mainiot veikot
nautinnoille niin kovin heikot,
keskellä talvisen lumituiskeen
Te mainiot veikot
nautinnoille niin kovin heikot,
kun tarjolle tuodaan haggista
Ja juhlistetaan Burnsia!
Ja juhlistetaan Burnsia!
Jos ystävykset nuo vekkulit
lopulta ottavatkin kekkulit,
lopulta ottavatkin kekkulit,
ehtivät he ensin aromit
haistaa
ja makuvivahteet tunnistaa.
ja makuvivahteet tunnistaa.
Jo kuulla voi Sieppojen
kuiskeen
kastaneet lie kurkkunsa Uisgeen!
kastaneet lie kurkkunsa Uisgeen!
( Timo 2011)