Perjantai 17.4
Mikkelistä lähdimme Arin autolla klo 0700 kohti Helsinkiä. Ari
hoiteli vielä palaverin Helsingin päässä. Juuri kun suunnistimme syömään
tuli soitto Finnairilta, että pystyisimmekö vaihtamaan aikaisempaan
lentoon. No sehän sopi meille, joten syömiset jäi syömättä ja
suunnistimme lentokentälle.
Klo 1400 lähti lento kohti Lontoota.
Lontoo lentokentällä terminaalin vaihto ja syönti ja ......
Aberdeenissa keli oli loistava! lämmintä n. 15 astetta ja aurinko paistoi!
Iltamyssy ja nukkumaan. Tästä on hyvä jatkaa aamulla!
Lauantai 18.4
Niinhän siinä kävi että elimistö oli suomen ajassa, joten viideltä
menimme aamupalalle. Syötyämme ja pakattuamme kamamme autoon suuntasimme
kohti Dunnotar linnaa. Aurinko nousi ja alkoi lämmitämään, yöllä oli
ollut sen verran pakkasta että auton lasit olivat jäässä.
Dunnotar
linna oli aivan mahtavassa paikassa. Paikalla on saattanut olla linna
jo 1100 luvulla. Nykyinen linna on pystytetty 1300 luvulla. Linnassa oli
Skotlannin kruunun jalokivet kahdeksan kuukautta ja se piti puoliaan
Cromwellin armeijaa vastaan. Meitä keli suosi aivan loistavasti. Täällä
kannatta käydä.
Reittipisteemme
oli jostain kumman syystä hävinneet navigaattorista joten Stonehavenin
rannalla piti nopeasti pistää toimisto pystyyn. Ja taas matka jatkui....
Glen Garioch tislaamolla kävimme vierailukeskusessa. Kyseinen tislaamo on perustettu 1797.
Tislaamon lähellä sijaitsi Loanhead of Daviotin kivikehät. Nämä kehät ovat pystytetty ehkä 2500 eaa!
Kiviltä
ei ollutkaan pitkä matka Huntleyn linnalle. Linna sijaitsi mukavalla
paikalla Deveronin joen rannalla. Linnan rakensi Sir Adam Gordon of
Huntly n. 1300 luvulla.
Stratislan tislamolla kävimme vierailukeskuksessa. Sehän on Chivas Regalin kotitislaamo. Tislaamo on perustettu 1786.
Linkwoodin
tislaamon haetutti jonkin verran mutta löydettinhän se kuitenkin.
Linkwoodin tislaamolle ei pääse vierailemaan joten otimme kuvan aidan
ulkopuolelta.
Dallas
Dhun historiallinen tislaamon näkemisen arvoinen paikka. Sen
henkilökunta sai meidät ihan oikeasti tuntemaan hyvinkin tervetulleeksi.
Ja kierroksen jälkeen nautimmekin Roderick Dhu viskiä. Dallas Dhu
lopetti toimintansa 1983.
Invernesissä yövymme ja vietämme lauantai illan......
Lauantain reitti.
Sunnuntai 19.4
Kroppa alkaa vissiin tottua Skotlannin aikaan kun nukuimme yli
seitsemään. Taisi siinä kyllä olla osasyynä Invernessin yöelämä. Kiitos
Margaretille yöllisen Invernessin näyttämisestä, vaikka Ari avominin
takapenkillä meinasikin paleltua.
Runsaan skotlantilaisen
aamupalan jäleen olikin hyvä lähteä jatkamaan turneeta. Eilisiltaiseen
päivitykseen/kirjoitusvirheisiin kerkesi nautittu olut vaikuttamaan.
Suuntasimmekin
aluksi Loch Nessille tarkoituksena ottaa Nessiestä kuva ja siten
tienata matkarahat. No eipä häntä bongattu. Urquhartin linnaa kävimme
vilkaisemassa. Tämä linnan historia alkaa 1200 luvulta.
Nessiltä
ajoimme kohti länttä Corrimony cairnille. Tähän hautaan haudattiin n.
4000 vuotta sitten nainen. Hienolla paikalla hauta olikin ja kyllä
siihen oli vaivaa nähty.
Siirtyessämme Black Islen panimolle kävimme Glen Ord tislaamon pihalla. Tämä tislaamo on ainoa Black Islella säilynyt.
Sitten
olikin vuorossa Black Islen panimo. Tämän panimon tuotteitahan löytyy
jopa Mikkelin sittarin hyllystä. Täällä meille kertoi sekä kierrätti
panimossa erittäin ystävällinen vanhempi naishenkilö. Kierros olikin
erittäin mielenkiintoinen. Panimo tuottaa 10 000 litraa päivässä.
Kierroksen jälkeen sitten maistelimmekin panimon tuoteita, jotka
totesimme niin hyviksi että ostimme niitä mukaankin. Ja tottakai
suomalaiset ovat niin maailman kansaa, että täälläkin törmäsimme kahteen
suomalaiseen.
Golspiessä
lähdimme jaloittelemaan ja kävelimme Golspie Big Burnille. Joki virtasi
aivan uskomattomassa kanjonissa ja pisteenä i:n päälle olivat
putoukset. Kävelymatkaa tuli n. 5 kilometriä. Se olikin jaloille oikein
mukavaa istumisen oheen.
Brorassa
kävimme Clynelish tislaamoa katsomassa. Nykyinen tislaamo on rakennettu
1968 vanhan tislaamon viereen. Vanha tislaamo muutti siinä vaiheessa
nimensa Broraksi koska näitä tislaamoita ei haluttu sekoittaa.
Valitettavasti Brora kuitenkin lopetti toimintansa 1983. Brora 40v 2014
oli kallein Diageon markkinoille tuoma viski, 7000 puntaa.
Ennen
tämän päivän määränpäätämme Wickin kaupunkia kävimme Whaligoe
rappusilla. Tämä nimi tarkoittaa valaiden lahdelmaa. Tämä sitten olikin
mahtava paikka. 365 askelmaa laskee korkealta rantapenkalta meren
äärelle. Hieman meinasi jopa huimata kun katsoi alaspäin pystysuoran
kallion päältä.
Wickiin ehdimme sopivasti kuuden maissa.
Sunnuntain reitti
Maanantai 20.4
Taivas oli hieman pilvessä kun heräsimme noin klo kuudelta. Aamupalan
saisi vasta klo 0800 joten päätimme lähteä aamureippailulle.
Polkumme
johdattikin meidät Old Wickin linnalle. Old Wick on Skotlannin
vanhimpia linnoja. Sen on todennäköisesti rakentanut Caithnessin Jaari
Harald Maddadson n. 1160. Harald oli puoliksi norjalainen ja puoliksi
skotlantilainen. Tämä linna sijaitsi ihmeellisesti sotilasampuma-alueen
keskellä. Varolaitteista päätellen ammuntoja ei ole ollut aikoihin.
Aikaa
piti tappaa ennen tislaamo käyntiä, niinpä kävimme Guinnessin
ennätystenkirjan mukaan maailman lyhyimmällä kadulla. Niinkuin kuvasta
näkyy, Sieppoveli Ari täyttää koko kadun. Kadulla on pituutta 2.06m.
Sitten olikin vuorossa Old Pulteneyn tislaamo.
Tässä sitä tulee!
Tislaamo
on perustettu 1826 sir William Pulteneyn toimesta. Tislaamo on
pohjoisin Skotlannin "mantereella". Tislaamon tuotto on n. 1 000 000
ltr, joista puolet menee blended viskeihin ja puolet mallasviskeihin.
Kathy, meidän esittelijä piti todella hyvän esittelyn. Hän oli vallan otettu klubimme paidasta jonka luovutimme hänelle.
Ari pullotti itselleen 25v Pulteneyta. Se maistui kyllä molempien suussa oikein hyvältä.
Tislaamo kierroksen aikaan oli aurinko alkanut paistaa ja kaupunki näytti meille värikkäämmän puolensa.
Paikallinen
Wicks Heritage Center antoi hyvin kattavan kuvan vanhan Wickin
elämästä. Kaupungissa oli toiminut Johnsonin valokuvausliike ja
näyttelyssä oli kyseisen valkokuvaajan jäämistöä nähtävillä. Todella
hienoja valokuvia 1800-luvun lopulta.
Päivään kuului myös reippailu, eli käynti Strathy Pointin majakalla. Kun ei tuullut niin keli oli suorastaan jopa paahtava.
Sitten
siirryttiin lautalla Orkneylle. Lauttakyyti kesti tunnin. Vuoroveden
vaihtelu Orkneyn ja mantereen välillä on maailman nopeimpia. Lautan
keikutuksesta kyllä huomasi voimakkaat virtaukset.
Majapaikkamme
St. Olan hotelli Kirkwallissa löytyi nopeasti. Sitten ei ollutkaan
muuta kuin päivällisen nauttimeinen ja valmistautuminen huomisiin
koitoksiin.
Maanantain reitti
Tiistai 21.4
Heräsin
jo puolikuudelta, vaikka Ari pistikin juhlat pystyyn eilenillalla. Kun
aamupalan sai vasta kahdeksalta oli hyvä mahdollisuus lähteä kuvamaan
auringon nousua Orkneylla. Siinä kuuden aikaa se sitten nousikin.
Ulotin aamulenkin niin, että sain kameran eteen myös Higland Parkin tislaamon. Siellä se meitä odottaa!
Ennen
tislaamo kierrosta suunnistimme Broch of Gurnessiin. Tämä paikka on
rauta-aikainen klaanin johtoperheen asuinpaikka. Kiviseinät ovat jopa
neljä metriä paksut. Hieno oli paikka. Tuuli sen verran että kovin
pitkää emme paikalla olleet ja toisaalta aikataulukin painoi
päälle......tislaamolle oli kerettävä!
Kävelyreitillämme
kohti tislaamoa osui Magnuksen katedraali. Hiljentävä paikka, etenkin
kun katsoi seinien viereen asetettuja hautalaattoja, vanhimmat 1400
luvulta.
Keskustasta kävelymatkaa ei tullut kuin pari kilometriä tislaamolle. Kylläkin ylämäkeä melkein kokomatka.
Kierroksen
veti meille senior adviser James. James veti rautaisella
ammattitaidolla kierroksen kertoen siitä miten Highland Parkilla viski
valmistetaan.
Tislaushuoneesta ei saanut ottaa kuvia kuin vain ovelta.
Kierroksen
jälkeen olikin sitten viiden annoksen tasting. James veti tastingin
varsin viihdyttävästi. Luovutimme hänelle klubin paidan ja hän puolestaa
maistatti meillä vielä vanhempaa Higland Parkia. Tämä se oli sitä
VISKIÄ!
Vaikka
tämä päivä Orkenylla alkoikin auringon hymyilyyn, niin pilvet valtasi
taivaan hyvin nopeasti aamulla ja kylmäkö ja kova tuuli nousi joten
meidän on pakko nauttia lämmittävää juotavaa sisätiloissa.
Tiistain reitti
Keskiviikko 22.4
Aamupalan jälkeen lähdimme ajamaan saaren länsiosaan. Kävimme
katsomassa Standings stones of Steness. Nämä kivet on pystytetty n. 5000
vuotta sitten.
Muutaman
kilometrin päässä oli vielä hienompi ja laajempi kivikehä, Ring of
Brodgar. Nämä kivet ovat samalta kaudelta Stennisin kivien kanssa.
Pujottelimme Stromnessin kaupungin kapeiden kujien kautta katsomaan Nessin Batterya. Tällä lahdella oli eilen nähty Miekkavalas.
Sitten
olikin vuorossa mykistyttävä Skara Bra. Myrsky paljasti tämän asutuksen
1850. Tämäkin asutus on samalta ajankohdalta kuin nuo aikaisemmat
kivikehät.
Skaill house on aivan Skara Bran vieressä. Itse asiassa Skaill housen omistaja löysi aikoinaan Skara Bran.
Sitten olikin vuorossa kierros Orkneyn Breweryllä. Panimo tarjoaa myös maittavaa ruokaa.
Scapan tislaamolle ei pääse tutustumaan, joten kävimme vain katsomassa sitä pihalta.
Italialaisen
kappelin rakensivat 1943 italialaiset sotavangit. Itse vankileiristä ei
ollut jäljellä kuin joitakuita betoniperustuksen kappaleita, mutta itse
kappeli oli kaunis.
Paluumatka
lautalla oli nytkin melkein tasaista. Siirryimme autolla pari tuntia
lähemmäksi seuraavan päivän kohteita Bonar Bridgelle.
Keskiviikon reitti.
Torstai 23.4
Mikkelissä aamu oli auennut räntäsateessa mutta meillä se aukeni Bonar Bridgessä tälläisenä,
Yösijamme
Monach House oli erinomainen. Vaikka tulimme eilen illalla aika myöhään
oli vastaanotto todella miellyttävä ja mukava. Jos siellä päin
tarvitsee majoitusta, tätä kannattaa kysyä!
Pienen aamureippailun jälkeen suunnistimme Balblairin tislaamolle.
Oppamme Allison esitteli meille tislaamon toiminnan.
Kierroksen aikana tuli puhetta myös suomalaisesta sahdista ja kyllä heidän käymisen tulos maistui melko sahtimaiselta.
Balblair
on perustettu 1790. Tislaamo tuottaa 1,8 miljoonaa litraa vuodessa.
Balblairin tuotteet ovat tislausvuoden mukaan eikä iän mukaan. Me
maistoimme 2003, 1999, 1990 ja pienen suostuttelun jälkeen saimme vielä
1983.
Kimmo pullotti itselleen tynnyri nro 1433:sta itselleen pullon. Siitäkin tynnyristä saimme maistaa ensin.
Tämä kuvakulma on tuttu kaikille, jotka ovat nähneet elokuvan enkelten siivu.
Seuraavaksi
kävimme Glenmorangiella. Täällä maistelimme heidän Quinta Rubania. Tämä
tislaamo on perustettu 1843 ja se tuottaa 6 miljoonaa litraa vuodessa.
Nyt heillä oli tuotantotauko.
Ennen
Dalmorea kävimme katsomassa Teaninich tislaamoa. Tislaamo on perustettu
1817. 2013 Diageo ilmoitti rankentavansa16 pannun tislaamon vanhan
viereen.
Dalmoren
tislaamon perusti Alexander Matheson 1839. Seuraavat omistajat Andrew
ja Charles Mackenzie toivat tislaamolle 12-piikkisen kuninkaallisen
saksanhirven logon. Tislaamon vuosituotanto on 4,2 miljoonaa litraa.
Näkymä tislaamon edestä lahdelle on kyllä hieno!
Ajaessamme koti Dufftownia kävimme vielä Tomatinin pihalla.
Tämä päivä onkin hyvä päättää näkymään huoneemme ikkunasta Morvenin B&B:stä.
Torstain reitti.
Perjantai 24.5
Tätä naputellaan Amsterdamin lentokentällä lauantaina klo 2200 suomen
aikaan. Lento lähtee vasta puolentoista tunnin päästä, jatkolento oli
"hieman" myöhässä. Mutta sitten asiaan ja perjantaihin Dufftowniin.
Me
olimme saaneet polkupyörät "vuokralle" jo torstai iltana. Siis ei
omistaja rahaa pyöristä halunnut, mutta vapaaehtoisen lahjoituksen
lonkkaleikkauksiin.
Olimme
pelänneet sadetta, sillä sitä oli säätiedotuksessa luvattu. Aamu
kuitenkin avautui sen näköisenä, että lähdimme pyöräilemään. Vanhaa
radanpohjaa olikin hyvä huristella kohti Aberlouria.
Aberlourin tislaamolla suoritettiin kierros ja tasting. Yllättävän hyvää heidän new make!
Spey-joen varrella ihasteltiin kalastajia ja huolehdittiin nesteytyksestä.
Macallanin tislaamolla käväisimme vierailukeskuksessa.
Craigellachien tislaamo sattui matkan varrelle.
Speyside cooperagella tutustuimme tynnyrintekoon. Heillä on 14 seppää uudistamassa tynnyreitä.
Valtavia tynnyripinoja jouduimme ihastelemaan kylläkin kauempaa.
Tässä kohtaa parvemme hajosi kun Ari lähti käymään Glenfiddich tislaamolla ja Kimmo lähti käväisemään Ben Rinnesillä.
Majapaikkamme
isäntä heitti Kimmon Ben Rinnesin juurelle n. 7km:n päähän. Siitä
sitten alkoikin kiipeäminen huipulle 841m:n korkeuteen. Nousua kertyi
512m 3,5 km:n matkalla.
Glenfiddich tislaamolla oli kierros lähtenyt juuri ennenkuin Ari tuli paikalle, joten hän tutustui vaan vierailu keskukseen.
Illalla
parvi kokoontui läheiseen Stuart Armsiin syömään ja ..... Majapaikkamme
isäntä tarjosi vielä illan pääteksi yhden dramin.
Perjantain reitti
Lauantai aamuna Kimmo kävi kieroksella ja bongasi Dufftownin tislaamon.
Ja Morlachin tislaamon.
Sitten olikin vuorossa siirtyminen Aberdeenin lentokentälle.
Lontoosta tuleva lento sen verran myöhässä, että he tarjosivat vaihtoehdoksi KLM. No matkalla ollaan vieläkin!
Lauantain reitti
Kaiken kaikkiaan matka oli loistava. Suunnitelma toteutui hienosti ja etenkin keli suosi meitä!