lauantai 2. toukokuuta 2015

Skotlanti 17. - 25.4.2015

Perjantai 17.4

Mikkelistä lähdimme Arin autolla klo 0700 kohti Helsinkiä. Ari hoiteli vielä palaverin Helsingin päässä. Juuri kun suunnistimme syömään tuli soitto Finnairilta, että pystyisimmekö vaihtamaan aikaisempaan lentoon. No sehän sopi meille, joten syömiset jäi syömättä ja suunnistimme lentokentälle.
Klo 1400 lähti lento kohti Lontoota.


Lontoo lentokentällä terminaalin vaihto ja syönti ja ......

Aberdeenissa keli oli loistava! lämmintä n. 15 astetta ja aurinko paistoi!


Iltamyssy ja nukkumaan. Tästä on hyvä jatkaa aamulla!

Lauantai 18.4

Niinhän siinä kävi että elimistö oli suomen ajassa, joten viideltä menimme aamupalalle. Syötyämme ja pakattuamme kamamme autoon suuntasimme kohti Dunnotar linnaa. Aurinko nousi ja alkoi lämmitämään, yöllä oli ollut sen verran pakkasta että auton lasit olivat jäässä.
Dunnotar linna oli aivan mahtavassa paikassa. Paikalla on saattanut olla linna jo 1100 luvulla. Nykyinen linna on pystytetty 1300 luvulla. Linnassa oli Skotlannin kruunun jalokivet kahdeksan kuukautta ja se piti puoliaan Cromwellin armeijaa vastaan. Meitä keli suosi aivan loistavasti. Täällä kannatta käydä.
Reittipisteemme oli jostain kumman syystä hävinneet navigaattorista joten Stonehavenin rannalla piti nopeasti pistää toimisto pystyyn. Ja taas matka jatkui....

 Glen Garioch tislaamolla kävimme vierailukeskusessa. Kyseinen tislaamo on perustettu 1797.
Tislaamon lähellä sijaitsi Loanhead of Daviotin kivikehät. Nämä kehät ovat pystytetty ehkä 2500 eaa!
 Kiviltä ei ollutkaan pitkä matka Huntleyn linnalle. Linna sijaitsi mukavalla paikalla Deveronin joen rannalla. Linnan rakensi Sir Adam Gordon of Huntly n. 1300 luvulla.
 Stratislan tislamolla kävimme vierailukeskuksessa. Sehän on Chivas Regalin kotitislaamo. Tislaamo on perustettu 1786.

Linkwoodin tislaamon haetutti jonkin verran mutta löydettinhän se kuitenkin. Linkwoodin tislaamolle ei pääse vierailemaan joten otimme kuvan aidan ulkopuolelta.

Dallas Dhun historiallinen tislaamon näkemisen arvoinen paikka. Sen henkilökunta sai meidät ihan oikeasti tuntemaan hyvinkin tervetulleeksi. Ja kierroksen jälkeen nautimmekin Roderick Dhu viskiä. Dallas Dhu lopetti toimintansa 1983.

Invernesissä yövymme ja vietämme lauantai illan......
Lauantain reitti.


Sunnuntai 19.4

Kroppa alkaa vissiin tottua Skotlannin aikaan kun nukuimme yli seitsemään. Taisi siinä kyllä olla osasyynä Invernessin yöelämä. Kiitos Margaretille yöllisen Invernessin näyttämisestä, vaikka Ari avominin takapenkillä meinasikin paleltua.
Runsaan skotlantilaisen aamupalan jäleen olikin hyvä lähteä jatkamaan turneeta. Eilisiltaiseen päivitykseen/kirjoitusvirheisiin kerkesi nautittu olut vaikuttamaan.
Suuntasimmekin aluksi Loch Nessille tarkoituksena ottaa Nessiestä kuva ja siten tienata matkarahat. No eipä häntä bongattu. Urquhartin linnaa kävimme vilkaisemassa. Tämä linnan historia alkaa 1200 luvulta.
Nessiltä ajoimme kohti länttä Corrimony cairnille. Tähän hautaan haudattiin n. 4000 vuotta sitten nainen. Hienolla paikalla hauta olikin ja kyllä siihen oli vaivaa nähty.
Siirtyessämme Black Islen panimolle kävimme Glen Ord tislaamon pihalla. Tämä tislaamo on ainoa Black Islella säilynyt.

Sitten olikin vuorossa Black Islen panimo. Tämän panimon tuotteitahan löytyy jopa Mikkelin sittarin hyllystä. Täällä meille kertoi sekä kierrätti panimossa erittäin ystävällinen vanhempi naishenkilö. Kierros olikin erittäin mielenkiintoinen. Panimo tuottaa 10 000 litraa päivässä. Kierroksen jälkeen sitten maistelimmekin panimon tuoteita, jotka totesimme niin hyviksi että ostimme niitä mukaankin. Ja tottakai suomalaiset ovat niin maailman kansaa, että täälläkin törmäsimme kahteen suomalaiseen.
Golspiessä lähdimme jaloittelemaan ja kävelimme Golspie Big Burnille. Joki virtasi aivan uskomattomassa kanjonissa ja pisteenä i:n päälle olivat putoukset. Kävelymatkaa tuli n. 5 kilometriä. Se olikin jaloille oikein mukavaa istumisen oheen.

Brorassa kävimme Clynelish tislaamoa katsomassa. Nykyinen tislaamo on rakennettu 1968 vanhan tislaamon viereen. Vanha tislaamo muutti siinä vaiheessa nimensa Broraksi koska näitä tislaamoita ei haluttu sekoittaa. Valitettavasti Brora kuitenkin lopetti toimintansa 1983. Brora 40v 2014 oli kallein Diageon markkinoille tuoma viski, 7000 puntaa.
Ennen tämän päivän määränpäätämme Wickin kaupunkia kävimme Whaligoe rappusilla. Tämä nimi tarkoittaa valaiden lahdelmaa. Tämä sitten olikin mahtava paikka. 365 askelmaa laskee korkealta rantapenkalta meren äärelle. Hieman meinasi jopa huimata kun katsoi alaspäin pystysuoran kallion päältä.

Wickiin ehdimme sopivasti kuuden maissa.
Sunnuntain reitti

Maanantai 20.4

Taivas oli hieman pilvessä kun heräsimme noin klo kuudelta. Aamupalan saisi vasta klo 0800 joten päätimme lähteä aamureippailulle.
Polkumme johdattikin meidät Old Wickin linnalle. Old Wick on Skotlannin vanhimpia linnoja. Sen on todennäköisesti rakentanut Caithnessin Jaari Harald Maddadson n. 1160. Harald oli puoliksi norjalainen ja puoliksi skotlantilainen. Tämä linna sijaitsi ihmeellisesti sotilasampuma-alueen keskellä. Varolaitteista päätellen ammuntoja ei ole ollut aikoihin.
Aikaa piti tappaa ennen tislaamo käyntiä, niinpä kävimme Guinnessin ennätystenkirjan mukaan maailman lyhyimmällä kadulla. Niinkuin kuvasta näkyy, Sieppoveli Ari täyttää koko kadun. Kadulla on pituutta 2.06m.
Sitten olikin vuorossa Old Pulteneyn tislaamo.


 Tässä sitä tulee!
Tislaamo on perustettu 1826 sir William Pulteneyn toimesta. Tislaamo on pohjoisin Skotlannin "mantereella". Tislaamon tuotto on n. 1 000 000 ltr, joista puolet menee blended viskeihin ja puolet mallasviskeihin.
Kathy, meidän esittelijä piti todella hyvän esittelyn. Hän oli vallan otettu klubimme paidasta jonka luovutimme hänelle.

Ari pullotti itselleen 25v Pulteneyta. Se maistui kyllä molempien suussa oikein hyvältä.

Tislaamo kierroksen aikaan oli aurinko alkanut paistaa ja kaupunki näytti meille värikkäämmän puolensa.
Paikallinen Wicks Heritage Center antoi hyvin kattavan kuvan vanhan Wickin elämästä. Kaupungissa oli toiminut Johnsonin valokuvausliike ja näyttelyssä oli kyseisen valkokuvaajan jäämistöä nähtävillä. Todella hienoja valokuvia 1800-luvun lopulta.

Päivään kuului myös reippailu, eli käynti Strathy Pointin majakalla. Kun ei tuullut niin keli oli suorastaan jopa paahtava.
Sitten siirryttiin lautalla Orkneylle. Lauttakyyti kesti tunnin. Vuoroveden vaihtelu Orkneyn ja mantereen välillä on maailman nopeimpia. Lautan keikutuksesta kyllä huomasi voimakkaat virtaukset.

Majapaikkamme St. Olan hotelli Kirkwallissa löytyi nopeasti. Sitten ei ollutkaan muuta kuin päivällisen nauttimeinen ja valmistautuminen huomisiin koitoksiin.
Maanantain reitti

Tiistai 21.4

 Heräsin jo puolikuudelta, vaikka Ari pistikin juhlat pystyyn eilenillalla. Kun aamupalan sai vasta kahdeksalta oli hyvä mahdollisuus lähteä kuvamaan auringon nousua Orkneylla. Siinä kuuden aikaa se sitten nousikin.

Ulotin aamulenkin niin, että sain kameran eteen myös Higland Parkin tislaamon. Siellä se meitä odottaa!
Ennen tislaamo kierrosta suunnistimme Broch of Gurnessiin. Tämä paikka on rauta-aikainen klaanin johtoperheen asuinpaikka. Kiviseinät ovat jopa neljä metriä paksut. Hieno oli paikka. Tuuli sen verran että kovin pitkää emme paikalla olleet ja toisaalta aikataulukin painoi päälle......tislaamolle oli kerettävä!
Kävelyreitillämme kohti tislaamoa osui Magnuksen katedraali. Hiljentävä paikka, etenkin kun katsoi seinien viereen asetettuja hautalaattoja, vanhimmat 1400 luvulta.
Keskustasta kävelymatkaa ei tullut kuin pari kilometriä tislaamolle. Kylläkin ylämäkeä melkein kokomatka.
Kierroksen veti meille senior adviser James. James veti rautaisella ammattitaidolla kierroksen kertoen siitä miten Highland Parkilla viski valmistetaan.
Tislaushuoneesta ei saanut ottaa kuvia kuin vain ovelta.
Kierroksen jälkeen olikin sitten viiden annoksen tasting. James veti tastingin varsin viihdyttävästi. Luovutimme hänelle klubin paidan ja hän puolestaa maistatti meillä vielä vanhempaa Higland Parkia. Tämä se oli sitä VISKIÄ!
Vaikka tämä päivä Orkenylla alkoikin auringon hymyilyyn, niin pilvet valtasi taivaan hyvin nopeasti aamulla ja kylmäkö ja kova tuuli nousi joten meidän on pakko nauttia lämmittävää juotavaa sisätiloissa.
Tiistain reitti

Keskiviikko 22.4

 Aamupalan jälkeen lähdimme ajamaan saaren länsiosaan. Kävimme katsomassa Standings stones of Steness. Nämä kivet on pystytetty n. 5000 vuotta sitten.
Muutaman kilometrin päässä oli vielä hienompi ja laajempi kivikehä, Ring of Brodgar. Nämä kivet ovat samalta kaudelta Stennisin kivien kanssa.
Pujottelimme Stromnessin kaupungin kapeiden kujien kautta katsomaan Nessin Batterya. Tällä lahdella oli eilen nähty Miekkavalas.
Sitten olikin vuorossa mykistyttävä Skara Bra. Myrsky paljasti tämän asutuksen 1850. Tämäkin asutus on samalta ajankohdalta kuin nuo aikaisemmat kivikehät.
Skaill house on aivan Skara Bran vieressä. Itse asiassa Skaill housen omistaja löysi aikoinaan Skara Bran.
Sitten olikin vuorossa kierros Orkneyn Breweryllä. Panimo tarjoaa myös maittavaa ruokaa.
Scapan tislaamolle ei pääse tutustumaan, joten kävimme vain katsomassa sitä pihalta.
Italialaisen kappelin rakensivat 1943 italialaiset sotavangit. Itse vankileiristä ei ollut jäljellä kuin joitakuita betoniperustuksen kappaleita, mutta itse kappeli oli kaunis.
Paluumatka lautalla oli nytkin melkein tasaista. Siirryimme autolla pari tuntia lähemmäksi seuraavan päivän kohteita Bonar Bridgelle.
Keskiviikon reitti.

Torstai 23.4

Mikkelissä aamu oli auennut räntäsateessa mutta meillä se aukeni Bonar Bridgessä tälläisenä,
Yösijamme Monach House oli erinomainen. Vaikka tulimme eilen illalla aika myöhään oli vastaanotto todella miellyttävä ja mukava. Jos siellä päin tarvitsee majoitusta, tätä kannattaa kysyä!

Pienen aamureippailun jälkeen suunnistimme Balblairin tislaamolle.
Oppamme Allison esitteli meille tislaamon toiminnan.
Kierroksen aikana tuli puhetta myös suomalaisesta sahdista ja kyllä heidän käymisen tulos maistui melko sahtimaiselta.
Balblair on perustettu 1790. Tislaamo tuottaa 1,8 miljoonaa litraa vuodessa. Balblairin tuotteet ovat tislausvuoden mukaan eikä iän mukaan. Me maistoimme 2003, 1999, 1990 ja pienen suostuttelun jälkeen saimme vielä 1983.
Kimmo pullotti itselleen tynnyri nro 1433:sta itselleen pullon. Siitäkin tynnyristä saimme maistaa ensin.
Tämä kuvakulma on tuttu kaikille, jotka ovat nähneet elokuvan enkelten siivu.

Seuraavaksi kävimme Glenmorangiella. Täällä maistelimme heidän Quinta Rubania. Tämä tislaamo on perustettu 1843 ja se tuottaa 6 miljoonaa litraa vuodessa. Nyt heillä oli tuotantotauko.
Ennen Dalmorea kävimme katsomassa Teaninich tislaamoa. Tislaamo on perustettu 1817. 2013 Diageo ilmoitti rankentavansa16 pannun tislaamon vanhan viereen.
Dalmoren tislaamon perusti Alexander Matheson 1839. Seuraavat omistajat Andrew ja Charles Mackenzie toivat tislaamolle 12-piikkisen kuninkaallisen saksanhirven logon. Tislaamon vuosituotanto on 4,2 miljoonaa litraa.
Näkymä tislaamon edestä lahdelle on kyllä hieno!
Ajaessamme koti Dufftownia kävimme vielä Tomatinin pihalla.
Tämä päivä onkin hyvä päättää näkymään huoneemme ikkunasta Morvenin B&B:stä.
Torstain reitti.

Perjantai 24.5

Tätä naputellaan Amsterdamin lentokentällä lauantaina klo 2200 suomen aikaan. Lento lähtee vasta puolentoista tunnin päästä, jatkolento oli "hieman" myöhässä. Mutta sitten asiaan ja perjantaihin Dufftowniin.

Me olimme saaneet polkupyörät "vuokralle" jo torstai iltana. Siis ei omistaja rahaa pyöristä halunnut, mutta vapaaehtoisen lahjoituksen lonkkaleikkauksiin.
 Olimme pelänneet sadetta, sillä sitä oli säätiedotuksessa luvattu. Aamu kuitenkin avautui sen näköisenä, että lähdimme pyöräilemään. Vanhaa radanpohjaa olikin hyvä huristella kohti Aberlouria.
Aberlourin tislaamolla suoritettiin kierros ja tasting. Yllättävän hyvää heidän new make!

Spey-joen varrella ihasteltiin kalastajia ja huolehdittiin nesteytyksestä.
Macallanin tislaamolla käväisimme vierailukeskuksessa.

Craigellachien tislaamo sattui matkan varrelle.
Speyside cooperagella tutustuimme tynnyrintekoon. Heillä on 14 seppää uudistamassa tynnyreitä.
Valtavia tynnyripinoja jouduimme ihastelemaan kylläkin kauempaa.

Tässä kohtaa parvemme hajosi kun Ari lähti käymään Glenfiddich tislaamolla ja Kimmo lähti käväisemään Ben Rinnesillä.
Majapaikkamme isäntä heitti Kimmon Ben Rinnesin juurelle n. 7km:n päähän. Siitä sitten alkoikin kiipeäminen huipulle 841m:n korkeuteen. Nousua kertyi 512m 3,5 km:n matkalla.

Glenfiddich tislaamolla oli kierros lähtenyt juuri ennenkuin Ari tuli paikalle, joten hän tutustui vaan vierailu keskukseen.

Illalla parvi kokoontui läheiseen Stuart Armsiin syömään ja ..... Majapaikkamme isäntä tarjosi vielä illan pääteksi yhden dramin.
Perjantain reitti

Lauantai aamuna Kimmo kävi kieroksella ja bongasi Dufftownin tislaamon.
Ja Morlachin tislaamon.

Sitten olikin vuorossa siirtyminen Aberdeenin lentokentälle.
Lontoosta tuleva lento sen verran myöhässä, että he tarjosivat vaihtoehdoksi KLM. No matkalla ollaan vieläkin!
Lauantain reitti

Kaiken kaikkiaan matka oli loistava. Suunnitelma toteutui hienosti ja etenkin keli suosi meitä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti